• 5.11.2019 näkymä työpöydän ääreltä

5. Marras, 2019

Kiireinen syksy

Onkos teille tuttua, että hirveesti asioita kasaantuu samaan ajankohtaan? Minulle kyllä on, mutta tänä syksynä koin sen erityisen hyvin. Samaan aikaan sattui monta isoa juttua: oma muutto, esikoisen muutto sekä keväällä kuopuksen kanssa varattu etelänmatka! Kaikki nämä on olleet tosi isoja, aikaa vieviä ja ajattelua vaativia, mutta ihania asioita. Antoisia.

Uusi koti <3 on luonnon ympärillä. Silloin nuorena kun perukasta lähdin, enpä uskonut että haaveilen joskus taas täysin maalaismaisemasta, mutta niin vain ehdin haaveilla tästä lähes 20 vuotta, ennenkuin unelma toteutui: nyt minulla on valtaisa mahdollisuus kokea ja kokeilla, miltä maalla asuminen tuntuu. Tähän mennessä se on vain tuntunut Ihanalta <3. Kuvassa oleva kettu esimerkiksi ihastutti minua tänään katsoessani ikkunasta ulos tietokonetöiden lomassa! (luulen, ettei se ole mikään häirikkö kesykettu, sillä täällä on tainnut olla kovin hiljaista ennen minua, naapureita ei ole lähellä, eikä se ihan pihapiiriin tullut. Metsän reunasta käveli vain pellon poikki ja tonki välillä lunta. Nähtäväksi jää miten yhteiselomme samoilla tienoilla sujuu. Uskon että oikein hyvin eikä repolaisesta ole haittaa meille.) Elämäni ensimmäinen kettu varmaan, jonka olen livenä nähnyt.

Esikoisen muutto eri paikkakunnalle ja oman kodin kalustamisessa auttaminen ovat myös olleet mukava juttu.

Kuopuksen kanssa yhdessä vietetty Kreetan matka oli mahtava <3. Suosittelen lämpimästi jokaista vanhempaa viettämään välillä lasten ja todellakin myös nuorten kanssa ihan kahdenkeskistä aikaa, Nuoret kyllä arvostavat sitä. Sen ei tarvitse olla etelänmatka, viikonloppu riittää mainiosti. Vain kahden. Kuunnella herkällä korvalla mitä nuorella on asiaa.

Kun isot muutokset tapahtuvat ryminällä, sitä menee ja tekee vaan, ja sitten kun kaikki extra kiire on ohi, voi olla ihan puhki. Ja pitäähän se työkin siinä hoitaa. Ajattelinkin alkusyksystä, miten ihmeessä tästä selviän?? Yllättäen, kaiken sen mylläkän jälkeen totesin että minähän selvisin hyvin! Mieli pysyi hyvänä melskeenkin tiimellyksessä ja kun elämä sitten rauhoittui, minä vain nautin vaikkapa siitä oikeasti vapaasta viikonlopusta kun saa vain olla kotona.

Olen niin kiitollinen mun omasta turvaverkosta, rakkaista läheisistäni, ystävistäni, jotka taas olivat niin isona apuna. Onni on että minulla on myös maailman paras työkaveri Anne <3 joka pelasti joskus minut pinteestä tai jakoi tiukat tilanteet. Asiat hoituivat tilanteeseen nähden kuitenkin aika hyvin. Paitsi että... Nolona, niin nolona joudun toteamaan että työasioissa minulle tuli kaksi virhettä aikatauluihin liittyen... Virhe jota ei saa tapahtua, mutta virhe, joka on inhimillinen kun pääkoppa on täynnä.

Tästä kiireisestä syksystä johtuen, kotisivu- ja fb -päivitykset ovat saaneet väistyä muun tärkeämmän tieltä. Jospa tässä taas hieman aktiivisemmin itsestämme ilmoittelemme :)

Tänä aamuna pakkanen paukkui, mittari näytti -22 astetta. En voi olla lumoutumatta tästä luonnosta<3

Nähdään, kuullaan, tavataan <3
Pakkasterkuin Maarit